Muusan

näyttelyssä vierailleille ja kirjaan kirjoittaneille. Siinä se kesä meni  =)

~

~

“What would life be if we had no courage to attempt anything?”

Vincent van Gogh

~

UnnU-Unilia ————————————->

Tästä se lähti. Jos muistan, ja muistanhan mie, niin se oli 05.12.2006 ja kello 20.45, kun tuli valmista.

Työnimi oli Let thy will be done ja tunnelma tiivistyy kenties näissä sävyissä.

~

12/2006

Sitten syntyi tämä. Taisi olla 17.12.2006, kellon aikaa en muista, eikä sillä mitään merkitystä olekaan.

Itse taululla tosin, aivan kuin kaikilla muillakin, on minulle erityisen suuri merkitys.
~

12/2006

Tämä kaksikko aloitti aikakauden, josta on jäljellä tänä päivänä muistojen kokonaisuus nimeltä COR - Sävy ja Sielu.

Tai ehkä sittenkin lisätään siihen vielä se tärkein: Sydän.

~
Näyttely tulee ripustetuksi Hyve & Pahe -nimisen ihastuttavan kahvilan tiloihin 11.7.2009 ja on esillä elokuun loppuun saakka. Paikka sijaitsee Joensuun kävelykadulla elokuvateatteri Tapion talossa.

Tervetuloa katselemaan!

T: Muusa T.

Kesällä on seuraava näyttelyni ja vaikuttaa siltä, että se ajoittuu heinäkuulle. Teokset on nimettynä ja kokonaisuus myös. Koetan muotoilla lähempänä ajankohtaa jotain ympäripyöreää sanottavaakin, vaikka mieluummin antaisin vain kuvien puhua.

Taulut ovat syntyneet ajalla 12/2006 - 05/2009. Saattaa tosin olla, että tuo uusin luisuu kesäkuun puolelle, ken tietää. Kiire ei ole yhtään mihinkään.

Kuvia tähän en nyt laita. Ovat sitten kaikki esillä kerralla ja niitä taitaa olla 7.

Hän kuulevi vaan ja hän kuuntelee

ja hän silmänsä hiljaa sulkee.

Hän uinuvi vaan ja hän unelmoi

ja mielessä kuvat kulkee.

Leino, Eino

Menin aamulla joelle. Kuuntelin kaunista säveltä ja katselin taivaalle. Näin yhden tähden, jota etsiskelin aikani kuluksi kerta toisensa jälkeen. Välillä se hävisi. Mietin samalla toivoa… miten se joskus hiipuu, melkein katoaa. Mutta löytyy aina uudestaan.

Seisoin rannalla ja ajattelin. Vaikka näin edessäni nousevan auringon kajon, en meinannut uskoa, että se todella nousee. Nousee koko ajan, mutta ottaa oman aikansa. Samoin käy joskus toivon kanssa joutuessaan hämärään. Vaikka tietää valon olevan siellä jossain odottamassa, uskoa koetellaan. Mietin kuinka minä voin epäillä samalla kun näen, että se tapahtuu kun vain jaksaa uskoa ja odottaa.

Seisoin tunnin ja odotin… odotin… odotin. Ja kun sen aika viimein koitti, saapui valo.